Karate on alunperin kehittynyt okinawalaisista taistelutaidoista, jotka puolestaan ovat saaneet vaikutteita ympäröivistä kulttuureista, kuten Kiinasta, Koreasta ja jopa Intiasta saakka. Nykyiseen muotoonsa se on kehittynyt Japanissa 1900-luvulla ja levinnyt kaikkialle maailmaan. Sana karate tarkoittaa “tyhjää kättä”, koska laji perustuu lähinnä lyönneistä, torjunnoista ja potkuista koostuviin liikesarjoihin.
Karate on ensimmäistä kertaa olympialaji vuonna 2020
Karate on alun p
erin kehitetty itsepuolustusta varten. Laji sisältää nykyisin kuitenkin myös kilpailuja kumitessa eli ottelussa ja katassa eli liikesarjassa. Molemmat kilpalajit ovat ensimmäistä kertaa edustettuina Tokion olympialaisissa vuonna 2020.
Kumitessa kaksi ottelijaa kohtaavat ja yrittävät saada pisteitä tekemällä teknisesti puhtaita lyönti- tai potkuosumia vastustajaan. Ottelussa tärkeää on liikkeiden nopeus ja tarkkuus. Tuomarit antavat pisteet onnistuneiksi katsomiensa osumien perusteella. Vastustajaa ei ole tarkoitus tyrmätä, joten liian aggressiivisista hyökkäyksistä saakin varoituksen. Sääntöjen lisäksi ottelemisen turvallisuutta lisäävät otteluhansikkaat sekä hammas-, ala- ja säärisuojat. Sarjat jakautuvat sukupuolen, iän ja painon mukaan.
Katassa eli liikesarjoissa kilpaillaan yksin tai kolmen hengen ryhmissä. Tuomarit arvostelevat katassa muun muassa liikkeiden puhtautta, voimaa, nopeutta ja vaikuttavuutta sekä joukkuekatassa niiden yhdenaikaisuutta. Kata voi sisältää myös osuuden, jossa esitellään tekniikoiden soveltamista itsepuolustukseen, jolloin kisaajat esittävät iskujen ja torjuntojen lisäksi muun muassa nivellukkoja, hallintaotteita, heittoja ja hermopistetekniikoita. Tässä tulee esiin karaten itsepuolustuksellinen puoli.
Karate-salia kutsutaan nimellä dojo
Karate perustuu vahvasti salisäännöille, kurinalaisuuteen ja kunnioitukselle, mitä osoitetaan muun muassa kumartamalla salia, harjoitusparia ja opettajaa. Ryhdikkyys ja ahkera tekeminen ovat tärkeä osa harjoitusta. Ilman tarkkoja sääntöjä olisikin hyvin vaarallista harjoitella taitoja, joilla voisi vahingoittaa harjoittelukumppaneitaan.
Vyöarvot osoittavat lajin sisäistä hierarkiaa sekä harjoittelijan taitotasoa ja harrastuneisuutta. Vyöarvot tosin kehitettiin vasta karaten levitessä Japanin pääsaarelle, koska muillakin kamppailulajeilla kuten judolla oli omansa. Yleisimmät vyövärit aloittelijasta ylöspäin ovat valkoinen, keltainen, oranssi, vihreä, sininen, ruskea ja musta, mutta erilaisia variaatioita ilmenee seurojen ja tyylisuuntien välillä. Eri tyylisuunnissa saavutetut vyöarvot eivät ole välttämättä keskenään vertailukelpoisia. Yleisimmät tyylisuunnat ovat Shōtōkan, Wadō-ryū, Shorinji-ryu, Yuishinkai, Shūkōkai, Kyokushin ja Shoko-ryu.